1.
Kevät nuoruus rinnassaan,
on syksyyn eksynyt,
Monta kertaa turhaan
se on tietä kysynyt.
Se vanhenevaan iltaan
hiljaisesti rakastuu,
Eikä huomaa huokauksiltaan,
kuinka lehdet lakastuu.
2.
Syksy sanoo: valitsit
nyt luopumisen tuskan,
lehtipuiden hyvästit,
ja iltapäivän ruskan.
En tahdo että petyt
kurjaan vanhukseen,
tai että ryvetyt,
ja sorrut alhaiseen.
Paheksuvat katseet,
ilmanhaltijan,
vinoutuneet ilmeet,
moraalinvartijan.
Ja osuu ensimmäinen kivi.
Mutta talven yli kahlaan,
kevään puiden mahlaan,
jäiden lähdön aikaan,
valkean yön taikaan.
CH
Sut sydämeeni suljen,
enkä pyydä silti mitään,
ja mukanasi kuljen,
länteen taikka itään.
Meidän kahden tarinassa
joutsenpari ui:
Se kaikki tapahtui,
kun kevät syksyyn rakastui.
Avaruuden tuhkaa
ja tähdet kaukaiset,
ei meitä mikään uhkaa,
jos vain suusi aukaiset.
Meidän kahden tarinassa
joutsenpari ui:
Se kaikki tapahtui.
kun kevät syksyyn rakastui.
3.
Nyt talvi tyytymätön
osaansa on kuitenkin,
tuo lunta tupaan näkymätön
ja jäätä tietenkin,
Kevät hymyilee
ja viiman voima unohtuu.
Se syksyä syleilee,
kukkii linnun laulupuu.
4.
Kesän helle korventaa,
ja palanut on maa,
se rakastavat toisistaan
tahtoo erottaa.
Mut korkea on syksy
kesän hiljaa murhasi,
en luotas enää eksy,
se kevään hurmasi.
Paheksuvat katseet,
ilmanhaltijan,
vinoutuneet ilmeet,
moraalinvartijan.
Ja osuu ensimmäinen kivi.
Vanhan hymy hiljaa,
on yllä peltojen
Elokuista viljaa
huudot kurkiaurojen.
CH
Sut sydämeeni suljen,
enkä pyydä silti mitään,
ja mukanasi kuljen,
länteen taikka itään.
Meidän kahden tarinassa
joutsenpari ui:
Se kaikki tapahtui,
kun kevät syksyyn rakastui.
Avaruuden tuhkaa
ja tähdet kaukaiset,
ei meitä mikään uhkaa,
jos vain suusi aukaiset.
Meidän kahden tarinassa
joutsenpari ui:
Se kaikki tapahtui,
kun kevät syksyyn rakastui.